Onnen murusia

Mulla on taas vaihteeks vähän tällanen elämä-kriisi päällä. Tuntuu välillä siltä, että pitäs tehä jotain enemmän; on liikaa vaan himas tai kaverilla tai baarissa. Missä kaikki merkittävä? Onhan tää blogi tässä, mutta muuten mulla ei ole mitenkään liikaa harrastuksia. Talvella on niin hankala saada mitään järkevää aikaseks, kun kaikkialla tuntuu olevan niin pimeää ja kylmää. Päivät menee nopeesti, lomat juoksee. On paljon mukavampaa vaan jäädä vällyjen alle, kattomaan telkkaria tai lukemaan, kuin lähteä jonnekkin. Lisäks paljon aikaa menee opiskeluun (tai ainakin pitäis mennä) ja muuhun koulu/tulevaisuus stressiin. 

Joskus pitäisi kuitenkin löytää aikaa harrastuksiin. On hyvä olla jotain muistettavaa joka vuodessa, "tänä vuonna tein tätä" tyylillä. Ennen mulla oli vaikka ja mitä harrastuksia, kokeilin kaikkia mahollisia urheilulajeja, mutta ne kaikki jouduin sitten lopettamaan. Nyt oon miettiny hirveesti että mitäs sitä alottas. Sellasta mihin ei tarvii sitoutuu, mutta missä tapais ihmisii ja oppis jotain uutta. Sanokaa vaan jos on jotain ehotuksii! 

Nykyään elämä on kivaa, ja oon monesti miettinyt että elän varmaan onnellisinta aikaa mun elämässä tähän asti, mutta kaikki tuntuu tosi tavallista. Mietin että oliko se aina näi tavallista - ehkä se oli. Vaihdossa kuitenkin totuin siihen että tein jotain jonka tulisin aina muistamaan, vaikka elämä ei aina niin kivaa ollutkaan. Nyt se on mukavaa, kivaa, ihanaa, turvallista. Mutta jännittävää? En usko. Pitääkö aina ees olla niin jännittävää? Onko parempi että on onnellinen, vai että tekee paljon hienoja asioita? Ja voiko edes olla täysin onnellinen, jos kaikki on vaan tavallista? 

Jotkut ihmiset on tyytyväisiä, kun ne asuu koko ikänsä tietyssä paikassa, hankkii ympärilleen tutun porukan, joka ei ikinä petä. Monet tykkää olla mukavuusalueella, hankkia perheen ja olla aloillaan. En tiedä tykkäänkö mä niinkään. Tarviin aina niin paljon uusia asioita, ihmisiä ja kokemuksia onnellisuuteen. Ne tekee musta hetkeksi niin ilosen, mutta sekin into laskee nopeesti, menee vaan ylös ja alas. Toisilla taas onnellisuus on pysyvää ja tasaista, mutta ehkei niin voimakasta. Kumpi on parempaa? En osaa sanoa. 

Mulla on kamerassa mukavasti kuvia joululahjoista sun muista joulujutuista. Jos jatkan tällasta suklaan syömistä en varmaan mahu kohta mun vanhojentanssimekkoon. Ja jos jatkan liikaa tätä pohtimista, nii ei siitäkää varmaan mitää hyvää seuraa. Hyviä loppulomia! 

How's everyone doing? After Christmas I've been dying to go out and do something. You spend too much time with your relatives and eating chocolate, and you kind of just want out. Break is going by so fast! I really don't want to start thinking about school yet, so I'm just going to pretend like this freedom will go on forever. 

Lately I've been wondering about my life and if I should do more stuff. I have school, friends, occasional trips to the gym, my blog, photography, music, and all kinds of other things that don't really have a real meaning. Should I do something meaningful or big? I always want to live my life to the fullest. Yet, sometimes it's hard. School takes up a lot of time, and I can't just drop all my responsibilities and start travelling or doing other stuff that I'd really love to do. But maybe there's still something that I could take up. 

Maybe I'm starting to think about this because the year is coming to its end, and I want to have something to remember each year by. This year I had my exchange year, so that's big. Next year I want something new like "hey I learned to play the guitar this year" or something like that. Any suggestions? 

All of us need something in our lives. Some people live for a hobby, like a dancer who has been dancing all her life. Some people, like me, try a lot of things and then move on to try other things. I've done all the sports you could think of, but nothing has lasted a lifetime. It's as if I was trying to experience everything you possibly can, and I don't want to settle for just one thing.

Not just this, but people need different things to be happy. I can honestly say that I think I'm living one of the happiest times of my life so far. I'm pretty happy most of the time. Still, I'm one of those people who need to have changes in their lives in order to really feel happy. I get strong feelings of joy when I achieve something or see something I didn't know existed, or experience something cool, but it never lasts long. Opposite to this, some people are pretty satisfied all the time; they like to stay in their comfort zone, make friendships that last and create their own personal space that they want to live in. I don't know which is better. I guess everyone has their own views of happiness and meaningful living, and we just have to figure our what really works for us.

Still dreaming of a white Christmas

Joulu tuli ja meni ja oli ihana. 

Mulle joulu on jonkinlainen jännä päivä keskellä ei mitään. Jouluna ei tunnu tiistailta eikä sunnuntailta; tuntuu vaan että on joulu. Ei tunnu lomalta, eikä koululta, tuntuu vaan siltä että on joulu. Ja silti, ei oikeen edes tunnu joululta. 

Joulu on aina ollut mulle perhejuhla. Silloin ei nähdä kavereita eikä lähtetä hirveesti minnekkään. Jouluna on tarkotus odottaa siskon kanssa malttamattomana iltaa ja lahjoja ja ruokaa. 

Me käytiin siskon kanssa ajelemassa eilen, kattelemassa josko näkyisi joulupukkeja liikenteessä. Siellä ei ollut paljon porukkaa, ja sainkin hyvää harjotusta loskasäässä ajamisesta; motarilla ei paljon näkynyt. Siellä ajoi vaan muutamia ihmisiä, varmaan menossa sukuloimaan tai ostamaan viime hetken lahjaa jollekkin sukulaiselle joka unohtui ja muistettiin sitten viime tingassa. Siinä me ajeltiin, koska kotona oli järkyttävän tylsää, ja jotenkin jos lähtee jonnekkin niin automaattisesti tuntuu että tekee jotain järkevää.

Päivällä telkkarista tuli ihania ja söpöjä joululeffoja. Just niitä ärsyttäviä, joita tulee monta peräkkäin, ja niissä on aina joku pikkulapsi pääosassa. Varmaan ainoa mistä oikeesti tykkään on Yksin Kotona, se missä se pikkupoika on New Yorkissa. Kai mä haluasin itse eksyä jouluksi New Yorkiin ja nähdä ne jouluvalot, hypätä ihmisten ruuhkaan kun kaikki etsii lahjoja, eikä kukaan väistä ketään. 

Illalla sitten syötiin perheen kanssa laatikoita, kinkkua, rosollia, kaikenlaista hyvää raakaa kalaa, mätiä (tää ei mua sytytä), salaattia, leipää ja juustoja. Sen jälkeen mamma ja mummo halusivat kuunnella joululauluja ja vähän laulaa siinä samalla, kun minä ja sisko kattellaan vierestä noloina. Tällasia ne perhejoulut kuuluu olla; vähän kiusaantuneita, mutta perinteisiä. 

Sitten avattiin ne lahjat. Oon ilmeisesti ollut ihan kiltti tänä vuonna, kun tuli kaikkea ihanaa lahjaksi :) Varmaan lempparilahjaksi muodostui Frendien kaikki tuotantokaudet.  Ne on vaan liian hauskoja. Ei voi olla nauramatta, ei voi vaan olla. Ja ne alkupään jaksot on kaikkein parhaita, koska oon rakastunu 90 luvun tyyliin; ne vaatteet ja muutenkin se aikakausi. Loppuloma meneeki varmaan sitten näitä kattoessa ;)

Lunta ei sitten tullut. Onko outoa, että viime vuonna kun olin Oklahomassa joulun, meillä oli enemmän lunta kun täällä nyt? 

Mites teillä meni joulu?

This is what my Christmas looked like. 

Christmas for me means family time, good food and a lot of it, endless amount of chocolate, a Christmas tree, presents and just simply calming down. Christmas doesn't seem like a normal day, such as Tuesday or Saturday. It's almost like this weird non-existing day in some other universe; when it's Christmas, it doesn't feel like holiday or a weekend or a weekday. It just is.

We spend our Christmas with my family; my parents and my sister, and this year also my grandma, who we don't see often. Me and my sister just wait the whole day, anxiously, and try to kill time before the magical time of present opening. This year we watched some TV, I helped mom in the kitchen (and made that chocolate cake above), and then we also went driving around for a while (because I still need practice with that). There was pretty much no one out. Just a few people, probably going to see their relatives or trying desperately to get a couple of very last minute presents. Then we came home and there were some Christmas movies coming on TV. Later we had dinner and stuffed ourselves with all kind of Finnish Christmas foods. The best part was, of course, as every year (even thought it shouldn't be), opening the presents. I guess I've been pretty good this year :) 

My favorite presents might have been all the seasons of "Friends". Such a great TV show! Watching it makes me laugh hysterically. Every time. And not just that, but I'm in love with the 80's and the 90's, and the first episodes of Friends were filmed in the 1994. The clothes are perfection! I always try to steal my mom's clothes from those times. So anyway, the rest of my break will consist of Friends.

What I think is weird is that last year when I was in Oklahoma during Christmas, we had more snow than we have here right now. We used to have a white Christmas every year in Finland! Nowadays snow comes in January. Maybe it's the whole global warming talking. It wasn't really a while Christmas, but it was still Christmas whatsoever. 

How did you guys celebrate Christmas? What presents did you get? 

you know you hate it and love it