Sunday, September 29, 2013

loving my new phone

Viikonloppu on mennyt hyvissä merkeissä. Perjantaina käytiin kaverin kanssa Kaivolla abibileissä, missä oli kyllä iha jees meininki. Kummaa kyllä että käyn koko aja näissä kun en edes ole abi. Kaikki aina kyselee että ootko kirjottanu mitää ja oon vaan et en, en oo abi hupsis. Olin siis vaihdos. Saan kaikki hyvät puolet näist bileist. Ei tarvitse kirjottaa mitää ja silti voin juhlia mun jotain 280 jäljellä olevaa päivää ilman huolia :-D Kaivolla oltiin ihan pilkkuun asti ja sitten jouduttiin venaamaan väenpaljouden lähtöä. Lauantaina oli rento päivä telkkaria katellen. Meni nimittäin perjantain vähä myöhään, päästiin kaverille viiden aikoihin aamulla ja nukahdin heti. Aamulla heräsin erittäin väsyneenä. 

Tänää oli harvinainen shoppailureissu (vaikka vaikuttaa siltä että koko ajan ostelen jotain, en kuitenkaan melkeen ikinä lähde kaupoille sillä fiiliksellä että nyt ostellaan) siskon kanssa. Nyt olin vähän rahaa tilillä kerrankin, ja päässä lista asioita mitä haluun ja tarvitsen. Mukaan lähti kumpparit, mustat farkut, vyö, pari koruakin. Tässä illalla sain luettua ussan kirjan loppuun ja annan ittelleni siitä pisteitä, vaikka eilen ei tullut luettua oikeen....


I FINALLY GOT A NEW PHONE! This is so awesome I can't even describe it. I immediately downloaded whatsapp. And now I can get other apps too. Samsung s4 mini. I can't tell how long I've been watching other people getting lost in their phones and not hearing what real people have to say. And wanting to do that too.

Meikä sai uuden puhelimen vihdoin ja viimein, Samsung s4 minin. Heti kun sain sen käsiini niin kävin lataamassa whatsapin. Jees olenpa nyt mukana teknologian kehityksessä. Varmaan vuoden päästä tääkin kännykkä on muinaistavaraa, mutta nyt ainakin nautin siitä, että mulla on uudenaikainen kapula.
sweater - Gina Tricot / leggings - Bershka / scarf - Bianco / wellies - Lindex



Kumpparit Lindexiltä 34,95! Mulla ei oo ollu varmaan pariin vuoteen nyt kumppareita ollenkaan, koska ainoat mitä multa löytyy on hirveät kirkkaanvihreät nauhakumpparit. Ne ei oo ollenkaan niin hienot kun miltä ne kuulostaa... Nyt on ihanaa kun vihdoin ostin hyvät ja hienon näköset kumpparit, joilla toivon mukaan selviää monen vuoden lätäkkökelit. 


 I bought these wellies today from Lindex when I went shopping with my sister Milla. I've had these really ugly green wellies that I haven't been wearing. They maybe sound cool, but in reality they're not that pretty. It rains a lot in Finland. So it's nice to finally have a great pair of boots for the rainy days ahead, and these will hopefully last for years! 

Today I splurged a little; bought a good pair of black jeans from Zara, a belt from H&M and some jewelry from NewYorker. Goodbye money. I'm glad I finally bought jeans because that's been in my to buy list for a while now. 

Weekend's been good; on Friday I went to a club where they celebrated the seniors and their soon to be coming graduation. It's sort of funny that I'm not even graduating this year. But all my friends are so, why not go. On Saturday I woke up extremely tired, not in the mood to study. So I just watched TV and ate chocolate and felt guilty instead! What a great and relaxing way to spend the weekend ;)


Here's my sister in her new dress that she bought from NewYorker.


It's time for a new week, some exams still ahead. On Wednesday the new period starts and our courses change, which means math that I've been threading for the longest time. Oh why do I hate math. Because I just suck at math. 

Anyway, everyone have a great week! 


Moikka ja kaikille hyvää edessä olevaa viikkoa!

Wednesday, September 25, 2013

jotain eriskummallista

Viikko on puolessavälissä ja naama ei vaan pysy bilsankirjassa, joten tulen mieluummin bloggailemaan. Kostautunee myöhemmin. 

Huomenna mulla on autokoulun teoriakoe (!) joten nyt vähän jännittää että meneeköhän se läpi vai ei. Ne jotka on sen jo tehnyt tietää että kyseinen koe koostaa monivalintakysymyksistä ja kuvista mitkä esittää ajotilanteita. Oon harjoitellu koetta varten netissä meijän autokoulun sivuilla, ja tänään olin esiteoriakokeessa, mikä meni onneksi läpi. Huomenna sitten nähdään onko mun tiedot kunnollisen kuskin luokkaa ;)

Hitsi kun ois ihanaa taas vaihteeksi tehdä jotain! Niinkun jotain muutakin kun vaan katsoa telkkaria, opiskella, syödä, hengailla tai nukkua. Jotain tosi eriskummallista! Olisi ihanaa vaikka matkustaa jonnekki lämpimään tai lähteä pienelle viikonloppuseikkailulle. Syksy pukkaa päälle, niin huvittaa vaan tehdä jotain tosi kivaa; saisi ajatuksia pois koulusta ja arkiasioista. Ihmiset tuppaa tähän aikaan vuodesta vähän väsymään ja jäämään niihin samoihin vanhoihin rutiineihin (pätee ainakin mun vanhempien kohdalla). Tää taas tekee ainakin mut vähän väsyneeks. Kesällä on niin helppoo lähtee vaikka porukalla reissaamaan, tai järjestää vaikka kokkausilta tai leffailta, mutta kaikki nää asiat jää tekemättä talvisaikaan. Miksiköhän?

Rehellisesti sanottuna mulle on ehkä iskenyt sellanen pieni "en ole enää vaihdossa" kriisi. Siellä oli aina joka päivä kaikkea uutta ja hienoa, ja täällä Suomessa on asiat niin perus kun olla ja voi, että välillä tuntuu että tässähän heitetään ihan porukalla elämää hukkaan. Tulee sellanen "maailma odottaa mua" olo. Tällanen pieni maailmanmatkaaja kun olen. 

Oon aina miettinyt, että tuntuukohan muista siltä että ne ottaa elämästään kaiken irti, kun itse tunnun olevan aina tyytymätön. Ihan kun mitkään kokemukset ei ihan riittäis; on helppo pelätä, ettei elä täysillä, kun yleinen sanoma on että elämä on lyhyt ja se pitää elää tässä ja nyt. Onneksi on välillä ihan kivaa elää joskus toiste eikä juuri nytten, ja vaan tehdä mitä haluaa. 

Ostin tänään villapaidan Tapiolan "toinen kierros" kirppikselta. Sieltä löytyy jotain hyvääkin, kun jaksaa vähän katsella. Monet jutut on siellä ylihintasia, mutta tän sain ihan hyvään 2 e hintaan! Jee :)





I bought this sweater from a flea market for 2 €! I don't usually shop at second hand places, but lately I've been thinking that I should do it more. After all, you can get really cheap and great stuff, sometimes the clothes even have the tag still on... I have maybe 4 things in my closet from a flea market. So not a lot. It's weird to think that you can buy a cool sweater like this for less than a cup of coffee! I myself have an enormous amount of clothes that I don't wear anymore, so I've been thinking about going somewhere and selling some of them. It could be fun, and I could earn some money. And most of all it would be amazing to sell someone a piece of clothing that I used to wear and make them as happy as I was today when I bought this sweater :-) 



Tänää hämmästyin kun katoin ulos ikkunasta ja näin ihan random raekuuron! Sää sekasin tai jotain. Ja meijän naapureilla on näköjään hieno keltanen kaivuri. 




An energizing song that I love from NONONO





Sunday, September 22, 2013

apply for your future now

Viikonloppu on ollu sateinen ja maassa lojuu päivä päivältä enemmän keltaisia lehtiä. Mulla on kuitenkin ollut ihan hauskat pari päivää, perjantai meni stadissa kavereita nähden, ja eilen menin sinne Habitare-messuille Saran kanssa. Se oli aikamoinen pettymys (mutta mitä nyt ajattelinkaan, kun kyseessä oli tällanen valo-taide-sisustus-messu) joten ei hengailtu siellä kuin ehkä puoltoista tuntia. Messujen kohokohtana oli hyvät jätskiannokset :)

Tänään alotin kokeisiinluvun uudella tarktiikalla, eli vähän psykan lukemista, sitten yksi Ruman Bettyn jakso ja taas vähän lukemista. Toimii yllättävän hyvin, testatkaa omalla lemppari tuottiksella tai vaikka puolen tunnin dataamispalkkiolla. Toinen hyvä mua motivoiva asia on ruoka ja erityisesti se fazerin sininen. Noiden avulla mua sais houkuteltua vaikka minne pimeisiin luoliin tai porraskäytäviin... Toisaalta Psyka on yksi mun lempiaineista, joten kyllähän se kiinnostaa. Nyt vaan sattuu olevan menossa yksi pahimmista kursseista; juuri se missä niitä hermosoluja ja aivojen osia käydään läpi. 


Oon alkanu taas vähän miettimään että mitä sitä haluaisi tehdä isona. Niin ihan sitä ammattia, johon haluaisi opiskella ja paneutua, ei vaan mitään "hankkia perhe ja elää ihanasti". Ihmiset tuntuu tietävän mitä ne haluaa! Monet muut kakkosella olevat osaavat jo sanoa että minne haluavat hakea lukion jälkeen (mikä musta tuntuu olevan sadan vuoden päässä). 

Kaikki vaan heittelee Oikista ja Kauppista niin itsevarmasti, joten ehkä munkin pitäisi aloittaa nettisurffailu. Ensin pitää selvittää mitä täällä Suomessa nyt voi opiskella; olen asiasta ihan pihalla, ihan rehellisesti. En tiedä mitä vaikka Oikiksessa nyt syvällisemmin opiskellaan tai mihin ammatteihin sieltä voi päästä. Miten voin tehdä tulevaisuuden päätöksiä, jos en edes tiedä mitä mahiksia mulla on? Oikein, en mitenkään. Joten nyt kun tästä ehdin (joo tän blogin kirjoittamiseen kuluvan ajan voisi varmaan käyttää tähän ammatinhakuprosessiin, mutta ei voi mitään) niin alan selvittämään tätä asiaa. Ainakin siksi etten tuntisi oloani jotenki syylliseksi, kun koko muu nuorisopolvi miettii jo järkevästi tulevia valintojaan, ja mä vaan elän. 

Se on musta jännää kuinka ammatinvalinta on muuttunut sadassa vuodessa. Ennen vanhaan ihmiset teki mitä vanhemmat teki, ja olivat iloisia jos hommasta sai hyvin palkkaa. Ei mietitty niin paljon mitä nuori haluaisi tehdä. Työ ei varmaankaan ollut se elämän ihania osa, eikä sen tekemistä odotettu. 

Nykyään tavallinen suomalainen nuori, joka hoitaa kouluhommansa hyvin, voi olla mitä vaan. Me ollaan tulevaisuuden sukupolvi, joka saa päättää omat asiansa. Me ollaan vastuullisia, kunnianhimoisia ja taitavia. Meistä voi siis kouluttaa ihan mitä tahansa (paitsi ehkä mä en voisi olla esim. kilpajuoksija, mut toi nyt on poikkeus). Jo aikaisin meiltä vaaditaan päätöksentekoa, missä itse satun olemaan äärimmäisen huono. Miten tällanen joka ei pysty valitsemaan edes mitä vaatteita laittaa päälle, voisi päättää yhden ammatin jota haluaa harjoittaa koko ikänsä? 

Me nuoret ollaan myös vaativia; duunin pitää olla hauskaa, siitä pitää saada hyvää palkkaa, siinä pitää olla jännitystä ja mahdollisuuksia. Itselläni on pari kriteeriä; haluaisin, että työssä voisi matkustaa ja että voisin työskennellä paljon ihmisten kanssa. Toimistotyö on ehdoton EI. Ei ihme, ettei kaikille riitä unelmaduuniaan, kun me ollaan niin vaativia. 


Leggings and sweater - Gina Tricot / jacket - Forever21 / socks - Lindex / shoes - borrowed

It's been raining all weekend, and the leaves are getting more and more yellow. I just saw a bunch of mushrooms on my way to the store. 


I've had a good weekend. On Friday I decided to forget about school for a while and go to Helsinki to see some of my friends. On Saturday my friend Sara and I went to the Fair Center to see this light-decorating-art fair. They also had things like phones and other electronics. It was sort of a disappointment (but maybe my expectations were a little too high, I mean why would I really like to see art and weird chairs? Not really my taste). I think it might have been more fun if I actually needed something; if I was, for example, moving to my own place and looking for a nigh lamb. I bet that would have been a blast. My room doesn't really need anything at the moment and besides I didn't have money to buy stuff that they were showing anyways. But I'm glad we went because they had some amazing ice cream :-D


I started reading for my tests today, starting from Psychology because I have that on Wednesday. Oh yeah I wanted to tell you guys a little bit about how we handle tests in Finland! In case you're foreign. So we have a week of tests; the tests start at 8:30 AM (one test every day) and when you're finished with your test you can leave. There is time to do the test until 11:30, and if you haven't finished by then, well, then it's too bad. But it never takes that much time. During the test week we don't have normal school, so you can just go home after your test, and maybe study for the next one. I love this system; that way you can focus entirely on the tests and not on homework. In some cases, people don't have that many courses and they have free days. I have those on Tuesday and Thursday next week. It's amazing, because you can sleep and just hang out. Great system, Finnish schools. 

I've been thinking about a thing that comes to my mind a lot nowadays. What I want to be when I grow up. I don't know if I have been writing about this already. If I have, you can just ignore this :-D Anyway, many people in my grade already know, or at least have an idea where they want to apply after High School. I don't even know what options I have really. I know some Universities that we have, but I don't know exactly what careers they open for you, or what they study. So, I should starts doing some research. It's funny how you already have to know what you want to do. I'm 18 and I should make a decision that lasts for the rest of my life. Ha. I can't even pick out the clothes that I want to wear in the morning. Oh well. 

This whole "choosing your career" has changed so much in 100 years. Young people used to do what their parents did, without having a choice. They were more focused on the pay and not the job. They couldn't make any decisions about their futures if they weren't lucky. Nowadays young people are ambitious, talented and they want a lot of things. We want money, excitement and joy out of our jobs. And of course opportunities that can lead us to new positions. I would like a job where I can travel and work with people, and I definitely don't want a nine-to-five job; sitting at an office all day long doesn't sound appealing. We are so lucky to be able to choose a job we like, but sometimes it's really hard. I'm still happy we can, finally young people can make their lives into what they want :)





Friday, September 20, 2013

converse

Voiko kokonaisen päivityksen omistaa kengille? Kokeillaan. Ostin vähän aikaa sitten ekat converseni. Tai no oikeasti ostin vihreat converset yläasteen ensimmäisellä, ja myin ne heti kaverilleni. Ei oiken napannut toi koko converse höpötys ja massakenkäisyys, lisäksi ne alkoi puristamaan heti ekalla juoksulla. Nyt on mielipide ilmeisesti muuttunu. 




Nyt oon ehtiny totutella siihen ajatukseen että jokaisella löytyy ainakin yksi pari converseja. Miksi ne on niin hyviä, mietin. Miksi ihmiset niitä haluaa? Kun kymmenen hengen porukassa tutkailee kaikkien jalkoja, on ainakin yli puolella nämä maagiset kengät. Punaisia, valkoisia, mustia, jenkki- ja englantilippuja. Varmasti jostain löytyy kengät joissa on vaikka pienien norsujen tai huulipunapuikkojen kuvia. Ihan varmana! Noiden tossujen keksijä kyllä kierii rahoissaan. 

Spirit Storesta lähtivät nämä punaiset nahka converset 99 eurolla, eikä kaduta yhtään. Nämä on varmaan yksi mukavimpia kenkiä mitä mulla on ikinä ollut. Lisäksi ne tuo kivasti väriä tähän masentavaan syksyyn ;) En ole kenkäfani ollenkaan, ja ostan niitä vaan kun on oikeasti tarvetta. Olen nyt lainaillut siskon converseja niin kauan, että oli ehkä aika hankkia omat. 



I bought my first pair of the most popular shoe in the world. I'm sort of amazed that I didn't buy them earlier. I mean every single teenager you see has at least one pair, if not a few in different colors. I'm pretty sure if you can imagine a type of print in a shoe, it exists for converse. There are so many different kinds; white, black, red, green, denim, a picture of a flag on them.... I bet there is a pair with like pictures of little elephants or something.


Anyway I did buy a pair a couple of years ago, but I hated them; the whole fact that everyone had them made them somehow annoying. And they hurt my feet from the first time I sprinted to the bus-stop. Not good. So I sold them to my friend and though "that's it, never buying them again". Now I did, so apparently I've gotten used to the fact that everyone has them and everyone loves them. And now I love them. 

I got them from Spirit Store for 99 euros, they're leather and they're red. I've never ever had red shoes before, because I like to keep the focus on the clothes and not the shoes. I'm not a shoe fan at all; I only buy them when I absolutely have to and when all my shoes are basically broken. I think this was a very good purchase, definitely worth the money. Converse has really nailed it. 

I'm a little sick, again or still I'm not sure. I'll spend the weekend reading for my tests (next week is test week) and trying to get better. Yesterday my driving lesson was at this track where they'd put oil on the road so we could see how the car's brakes work in bad weather conditions. It was pretty cool to see that the car can do a 360-degree turn :-D


Perjantaifiiliksinä pieni yskä, eikä todellakaan mitään juhlimista tänä viikonloppun, vaan täyttä paranemista. Eilen olin rata-ajelemassa tuolla Vihdin liukasradalla, ja oli aika jännää kokeilla noita kaikkia jarrutuksia. Sitten vielä satu ku saavista, nii oli tuplasti liukkaampaa. Auto vaan käänty 360 astetta ilman ABS-jarruja :D Tunti loppu sitte vähä huonommin kun en vaan päässyt sellasta ylämäkeä parkkihallissa ylös, kun auto vaan sammu joka yrityksellä... vieläkään ei se kytkin ole hallussa. Miten se on niin hitsin vaikeaa. Huomenna varmaan käväsen Habitare messuilla tuolla Helsingin messukeskuksessa kattelemassa kun sain ilmasen lipun. Ensi viikolla sitten koeviikko, mikä tarkottaa mulle kahta vapaapäivää ja viittä koetta, eli aika rentoa viikkoa. Heipsan ! 



Sunday, September 15, 2013

blogs all around

Kaikki blogitko samanlaisia? Ainakin niin on ensi katsomalla, kun jonnekkin eksyy ja vähän selailee. Perus pääkaupunkilainen bloggaajatyttö on kiinnostunut muodista, erikoiskahveista ja rakkaudesta. Minäkin olen. 

Googleta muotiblogi ja näytölle hyppää satoja ja taas satoja blogeja, kaikki mainostaen itseään ja haluten huomiota. Niin monilla on kirjottamisen, valokuvaamisen tai muodin lahja jota he haluavat jakaa. Tai sitten he vaan tykkäävät bloggailusta. Näiden lukuisien elämäntarinoiden meressä kaikki blogit vaikuttavat samalta; postaukset näyttävät samalta ja tekstiä on saman verran. Kuvat ovat täydellisiä ja kasvot kauniita. 

Kuitenkin pinnan alla piilee aina jotain erilaista. Jokaisessa blogissa on jotain, mitä bloggaaja yrittää tuoda esille näiden perusjuttujen lisäksi. Omaa persoonaansa. Oli se sitten jokin tietty luonteenpiirre tai harrastus, tai salainen haave, se nousee pohjalta eikä sitä huomaa ellei pidä silmiä auki ja etsi sitä. Moniin blogeihin sitä vain eksyy hetkeksi, sen tuomitsee normaaliksi ja etsii seuraavan, toivottavasti erikoisemman blogin. Yksi lause tai kuva voi paljastaa bloggaajasta enemmän kuin koko täydellinen ulkoasu; jos todella keskittyy, blogeista voi löytää jotain uskomattoman hienoa. Enkä puhu nyt omasta blogistani, puhun niistä kaikista sadoista tuhansista blogeista joita nuoret toiveikkaat naiset pitävät. 

Toivon aina, että mun blogista pidetään, eikä sitä tuomita. Toivon, etteivät ihmiset pidä sitä normaalina; etteivät he katso sitä pari sekuntia ja luovuta. Ihan kuin se olisi ihminen, jolle annetaan kymmenen sekuntia aikaa vakuuttaa, ennen kuin sen voi heittää pois. Jos sitä hauskaa vitsiä tai uskomatonta luonnetta ei löydy.

Muilla ei ole tietenkää samanlaista suhdetta mun blogini kanssa kun mulla itselläni; se on jotain jota mä oon saavuttanut joten se on ylitsepääsemättömän tärkeä. Mun elämä on levällään netissä kenen tahansa luettavaksi. Kai se tuntuu siltä, että jos mun blogi ei kiinnosta ketään, niin mun elämä ja minä eivät kiinnosta ketään. Näin asia ei tietenkään ole, mutta itteensä on helppo ottaa tällaisia asioita. Eilen yritin etsiä jotain googlen kuvahausta, jolloin blogini kuvat hyppäsivät haun tuloksiin. Se oli kutkuttavaa ja kummallista samaan aikaan. 


Kaikki on niin kannustavia mun blogin suhteen, mutta se on silti selvää että bloggaaminen on massaa. Massasta ei pidetä, se tekee ihmisestä tavanomaisen. Se stereotypioi minut ja muut bloggaajat samalaisiksi ja asettaa meidät kaikki tiettyyn valoon, laatikoi. Kuitenkin mä toivon, että olisin erilainen. Että mun blogi olisi erilainen. Että ihmiset huomaisivat sen tietyn piirteen, joka on minua eikä muita.  Ja toivon, että kaikille blogeille annettaisiin mahdollisuus vakuuttaa, massaa tai ei.






Blogging has become a really popular hobby that mostly young women do. You can find hundreds if not thousands of amazing blogs about fashion, sports and life from the internet. So many people have a talent; they can write, take pictures, wear cool stuff. Make their life so interesting that others want to hear more about it and follow them. 

However this creates a stereotype about blogs and the people who write them. Average blogger is probably a 20 year-old woman. She loves to shop. To go out, to drink coffee with her friends at small coffee houses and take pictures about this event. She loves life, and copes with the ups and downs. Her life contains living and then sharing the moments with readers. 

If the average blogger is like this, does it mean that blogs are all the same? Contain the same lifestyle stuff and pictures of coffee mugs? At first it seems like it. You sort of find new blogs to read, take a quick look of each and then move on to the next, hopefully more interesting one. Why? Because they don't seem different from each other. Blogs need something special to survive. But when you look below the surface of pretty, happy faces and Zara-bags, you can find a personality of the blog. Something that the blogger is wanting to show without making it obvious. It can be little things. Things that make the blog just a bit different from the next one. 

What comes to "Passion", I really hope people look at it more than 10 seconds. I hope that people like it. No matter how much I would want it to be just for me, it's also for others. Yesterday I Googled something and found of picture, straight from my blog, staring at me. At Google. The feeling was confused and excited. It's so easy to forget that everything I write is shown to, well basically the whole freaking world. It's such an amazing thing. 

I'm lucky to have great friends who support me and my blog, and it makes me so happy. Even though every blog seems like the one you just saw, take a moment to give it a chance. You might find something incredibly cool. And stereotypical or not, the bloggers are almost always different, if not opposites; they just happen to really like the coffee pictures.


My favorite artist, avicii. You did it again, this song is amazing! 

Avicii se sitten vaan osaa, mahtavaa hittiä toisen perään. 






Thursday, September 12, 2013

metsäpolulla

Vitsit kun on viikko menny niin hujauksessa. Ohjelmaan on mahtunut vaikka ja mitä, mm. ajotunnilla ekaa kertaa motarille, kavereiden kanssa päätöntä hengailua ja yksi arkinen baarikeikka tivoliin. Nyt oon ihan loppu ja poikki, valmiina nukkumaan viikonloppuna paljon ja paljon. Alla olevista kuvista kiitos Nikitalle, mun ihanalle ja taitavalle kuvailijakamulleni.

Oon kaivanut esiin syksyvaatteita. Tykkään huiveista, takeista, hatuista sun muista villaisista jutuista, joita kylmemmillä säillä saa pitää. Niihin voi ihanasti uppoutua, varsinki jättihuivit on päivän pelastajia. Koulussa kun alkaa tulla kylmä eikä koulun lämmitysjärjestelmä ihan oo sitä parasta luokkaa, vedän takkia päälle ja mietiskelen kesäsiä aurinkorantoja.

Week has gone by so quickly, and I'm happy to sleep all weekend long. Some of the things this week contained; driving lessons, hanging out with friends, one night at a club. So a pretty successful week, with the best part, weekend, still coming ahead!  

I've had to dig up my fall stuff, like my blue jacket and some boots. I do love fall clothes; all the scarfs, the hats, the jackets. But it's still nice to have warm days before the coldness of the winter. 


top - One way / shorts - H&M / jacket - Forever 21 / bag - Accessorize 







homework, here I come!


Sunday, September 8, 2013

A different kind of Sunday

Tänää olikin sitte vähä erilainen sunnuntai! Teen joskus vapaaehtoisjuttuja YFU:n (youth for understanding, vaihtarijärjestö) kanssa ja tänää me seikkailtiin Helsingissä ulkomaisten vaihtarien kanssa. Nyt tuleeki vaihteeksi vähä maisemakuvii mun järkkäriltä.

My Sunday was a little bit different this week; I was volunteering with YFU and foreign exchange students. We navigated in Helsinki and saw some of the most popular places there. Students' task was to find their way to different places and do things like "take a picture with a Finnish person" or "order in Finnish" or "take a victory picture" etc. 


Me suunniteltiin porukassa heille ohjelmaa tässä viikko sitten, ja tänään me vedettiin suunnistusta Helsingin suosituimmille paikoille. Mukana oli tehtäviä esim. ota kuva suomalaisen kanssa, tilaa ruokasi suomeksi, ota voittokuva. Pointtina oli saada Helsinki tutuksi kaikille vaihtareille, ja muutenki vaan pitää hauskaa porukassa ja jutella niitä näitä. 



Mulla itellä oli ainakin tosi kivaa, vaikka pitiki vähä huolehtia porukan vetäjänä :) Meijän ryhmällä oli hyvä henki ja ne yritti parhaansa (vaikka niiden suomenkieli välillä ei ihan riittänyt ja piti turvautua englantiin, varsinki kun mentiin Subwayhin hakemaan ruokaa nii meni monella sormi suuhun...). 




I had a blast even thought I had to do some thinking and leading. The exchange students here are awesome and it's interesting to hear what they think of Finland. Cold. Shy people. Cold. Great. Mostly I think they really like Finland. They all seemed pretty happy about being here, which I'm really glad of. It would suck to go somewhere you don't like for a whole year... 




Porukassa taisi olla viisi saksalaista, puolalainen, kiinalainen ja ranskalainen. Mä oon tällanen kulttuurien ja erilaisten ihmisten fani, joten oli hauskaa jutella kaikkien kanssa ja ymmärtää vähän että mitä ne ajattelee Suomesta. Monet sanoi että tosi kiva, mutta epäilen että tarinaan liittyy vielä lisää. Monien mielestä täällä on kylmä, vaikka tänään oli varmaan ainaki 25 astetta. Esiin tuli myös se suomalaisten klassinen ujous ja möreys. 


Me käytiin "rakkauden sillalla", mistä mä en ees tienny vähä yli viikko sitten. Tai en tajunnut että Suomessa on tällanen, sijaitsee siis Katajanokalla. Nimittäin tää on aina ollut isojen kaupunkien juttu, enkä pidä Helsinkiä nyt minään metropolina. Silti oli kaunis, ja mulla ainaki tuli tippa silmään kun kattelin noita lukkoja ja nimiä... Ihana ele tollanen. Me annettiin vaihtareille oma lukko jonka ne kiinnitti tohon siltaan ja ne sai kirjottaa niihin mitä haluaa. Lopuksi tietenkin avaimet heitettiin veteen. 

We visited "the bridge of love", which I didn't even know Helsinki had - I've never thought of Helsinki as a real big city that would do this kind of thing. They have this in like Paris and Rome. But Helsinki? I do think it's a great idea, putting a lock there and throwing the key to the water. The exchange students got their own lock that they could put on the bridge. Now they can always remember that they were here. 


Muuten kaikki vaikuttivat olevan tyytyväisiä siihen että Suomeen tulivat. Ainakin Suomen YFU panostaa järjestämällä niille vapaaehtoisten voimin tällasia tapahtumia, ettei kukaan ihan tylsisty tai jää yksin. Jos joku haluu tulla mukaan vapaaehtoistoimiin, niin se varmaan onnistuu! Kannattaa musta muutenki tehä edes jotain vapaaehtoisjuttuja, oli se nyt mihin vaan liittyvää; ei tarvitse stressata kun tietää että ei ole palkkalistoilla vaan ihan vapaaehtosena paikalla. Vaikka feilaa nii ei se maailma siihen kaadu kun rahaa ei oo pelissä, ja muutenki tuleeha tällasesta hyvä mieli. 

I hope YFU has more stuff for all of us to do together. Volunteering is a great way to meet people and get some responsibility. I highly recommend it to everyone. Not just with exchange students, but with other stuff too. You just have to find your thing.



Wednesday, September 4, 2013

feeling like a princess

Olen jo pari viikkoa innokkaasti selaillu nettia täydellistä vanhojentanssipukua ettien, ja tänää pääsin vihdoin sovittelemaan! Kävin Saran kanssa Helsingissä kahdessa paikassa kattomassa: Seremoniassa ja Fleur D'Orangessa. Siinä loppu se aika sitte, koska kaikki noi paikat menee kuudelta kiinni, ja meikäläisen koulu loppu vasta puol kolmelta. Kuitenkin pääsin vähä alkuun tässä asiassa. Hyvä, kun ottaa huomioon että monilla on jo mekko ja parhaat menee päältä (näin ne kaupat ainakin pelottelee...). 

Maanantaiksi mulla on sovitusaika Zazabellaa, sekin Helsingissä tossa Manskulla. Kai täältä Espoostakin jotain löytys, mutta tuntuu jotenki että kaikki mekot täällä on sitten muillakin meijän koulussa. Vaikka todellisuudessa kaikki me Espoolaiset paetaan stadiin. Onhan siinä jotain siistiä, että saa kierrellä kaupungilla mieluummin kun ostaisin tosta 50 metrin päästä ostarista. Eihän siinä mitään coolia olis. 

Tänää huomattii että sovittamine vie hirmusesti aikaa! Pari mekkoo siinä tunnissa (saattoi kyllä olla että toi harjottelija, joka mua autto oli vähän alkuvaiheessa tossa mekkojen kiinnilaittamisen opettelussa) mutta oli se hauskaa. Siinä kun pyörii peilin edessä niin tulee prinsessa olo. Ihan oikeesti. Ja mulle ei oikeen ikinä ole prinsessaolo :D Sovitin sellasta kunnon rimpsuhökötystä (ei yhtään mun tyyliä) ja vaa pyörähtelin ja naureskelin sille. Tuntuu vähän, ettei monikaan noista tunnu omalta ollenkaan. Kuitenkin sovitin yhtä aivan ihanaa, se oli sininen tyllimekko, mistä en ajatellu tykkääväni. Ei ollut niin leveä kun luulin haluavani; mut sovitettuani leveitä prinsessamekkoja totesin että näähän näyttää mulla iha hirveeltä. Kai se on se kun netistä kattoo, niitä mekkoja on mallinukeilla ja malleilla, ja ne kaikki näyttää täydellisiltä. Kun itse sovittaa nii muistaa että ainiin, en ookkaan mallinukkekokoa. 

Että onse ihan kivaa olla kakkosella. Ja saada tanssii vanhat. Ja erityisesti ettii sitä täydellistä mekkoo ;) Voi teitä poikia kun ette saa tätä kokea! 

Ja tässä seuraa kuvia mitä Sara nappailu musta Esplanadilla. Haettiin etsintöjen jälkeen vielä jätskit, ja nytten tulin himaan puurtamaan vähän läksyjen kanssa. 

top - forever 21 / jacket and skirt - Charlotte russe / leggings - H&M / purse - Kappahl / shoes - converse




In Finland we have this dance thing at school that has no name in English. So I could call it prom. Basically we practice dances and then show them to our friends and parents. 

One of the things I like about it, is that I get to buy a dress for it :) I've been searching the perfect dress from the internet, and today I finally had time to go to Helsinki and try on some dresses. My friend Sara and I went to two stores; Seremonia and Fleur D'Orange. I saw some amazing dresses and also some ridiculous ones. 

First I tried on some dresses that weren't really my style; one was really big and frilly, and I think I looked pretty stupid. One was okay, and I liked the deep blue color, but that's it. After a couple dresses I tried on this beautiful turquoise dress that I liked a lot, but I wasn't 100% sure of it. It's funny how I think I know what I want but then they really don't look good on me at all! I thought I wanted this huge princess dress, but it looked awful. I guess I've just seen so many dresses on mannequins and models on the internet, and I couldn't see what they look on me. Now I just have to try on a lot of stuff to find out what looks good. 

So I didn't find my perfect dress just yet, but I still have time. The dance isn't until next spring but everyone is already buying dresses - the best ones go fast they say. I have an appointment (and yes you really need to book one for some places) to try on dresses on Monday on this place called Zazabella. Maybe I'm luckier there :)

The pictures above are taken by Sara today at Esplanadi in Helsinki after our dress search.

ps: I put the bloglovin link on my blog if anyone wants to follow it there. It's a cool website with a lot of interesting blogs, so if your one of those people who like to find new blogs, you should log in there! I think it's easier than blogger. 


ps: Tein vihdoin sellaisen jutun kun laitoin bloglovinin linkin tänne mun blogiin! Että nyt voi seuraa jos haluaa. Kannattaa muutenkin liittyä tonne blogloviniin, jos blogit yhtään kiinnostaa, koska siellä on jotain tosi kivoja blogeja, oikeesti laadukkaita. Ja niitä on paljon helpompi seurata siellä kun esim. bloggerissa. 

Sunday, September 1, 2013

sweet dreams

Ei ole mitää ihanampaa kuin huoneen järjestyksen muuttaminen. Pienikin muutos, oli se sitten värikkäät tyynyt tai tässä tapauksessa uusi, isompi sänky, voi tuoda huoneeseen ihan eri fiiliksen. 


Käytiin ostamassa tää uusi sänky iskusta, jossa pompin muutamalla ja sitten valitsin tämän. Väri oli kiva ja hinta ookoo, ja siinä se olikin. En nimittäin huomannut paljoakaan eroa eri sänkyjen välillä - niin monta samannäköstä ja tuntusta siellä oli. 


Sitten kun sain sen kotiin asti viime viikolla, niin tuli pikku pulma. Sille ei oikeen löytynyt hyvää paikkaa. Loppujen lopuksi päädyttiin muuttamaan koko huoneen järkkää, mikä toi huoneeseen jotain uutta. Eka yö olin sillee outoo voin pyörii ympäri enkä putoo sängystä, nyt en varmaan voisi palata siihen vanhaan :-) 


Uusia lakanoita ja tyynyjä pääsen varmaan pian shoppailemaan, koska ainoa iso alulakana mitä meillä on vapaana on keltanen. Ei siinä että keltasessa mitään vikaa olisi, mutta ois nyt kiva saada uuteen sänkyyn uudet, jotku vaikka marimekon lakanat. Mulla on tollaset siniset marimekon verhot, ja sitte samanlaisia tyynyjä jotka ei nytten mennyt tohon punaseen lakanaan niin ne on jossain lattioille pyörimässä. 




Mulla oli ennen tossa sängyn paikalla sininen sohva, joka oli ihan rikki kaikkialta (syypää oli kani joka meillä ennen oli; se ilmeisesti tykkäsi hirveesti jyrsiä sohvan takaosaa salaa kun kaikki oli poissa kotoa). Joten kun noi miehet toi tän sängyn ne vei sen samalla pois. Nyt ei sitten oo vuodesohvaa, joten kaverien tullessa pitää vähän improvisoida.



Halusin ottaa tosta taulusta kuvan, koska se on mun lemppari. Mulla on aina ollut joku kummallinen Eiffel torni ihastus, joka vaan kasvo kun pääsin käymään siellä muutama vuosi sitten. Tällasen sain joku pari vuotta sitten, oliko nyt joululahjaksi. Mulla on myös muutama kaupunkijuliste, tällanen matkailufriikki kun olen. Mutta kukapa ei tykkäisi suurkaupungeista! 


I finally got a bigger bed! I faced a problem when they brought it, after I realized there's no good space for it. We ended up changing the whole room; moving my work table, the closet and removing an old couch (that our rabbit used to destroy secretly when we were gone....). After the bed was on its new place, the room looked a lot bigger, and it had a totally different feeling. So successful bed shopping wohoo.

The first night I had the new bed, it was weird not to fall out when I turn around. Now I could never go back to the old one :-D I love my space.

Soon I'll probably go shopping for some new sheets and pillows. Not that I don't think that yellow and red go well together for what comes to sheets... I have marimekko-drapes and I wish to get the same sheets, they would go well with my stuff. I just have to make sure they're not blue, because right not my room looks like a paint bottle full of blue exploded. I guess you know what my favorite color was a couple of years ago... 


I also had to get rid of a lot of stuff; books and some really random things I've been keeping since I was like 10. And I just cleaned my room a while ago! So weird. Where do I get all of this stuff?